Olemme käsitelleet blogissa monia innovaatioita ja uusia teknologioita, jotka mahdollistavat mobiiliterveydenhuollon. Tänään tarkastellaan yhtä lupaavimmista ja kiistanalaisimmista niistä: RFID:tä.
RFID tarkoittaa radiotaajuista tunnistusta. Se käyttää radioaaltoja siirtääkseen dataa tietoa sisältävän sirun tai tunnisteen ja erillisen lukijan välillä. Käytännössä tämä mahdollistaa jopa hyvin pienten esineiden tietojen tallentamisen, säilyttämisen ja lähettämisen eri etäisyyksiltä. Toiminnastaan riippuen RFID-tunnisteet eivät välttämättä tarvitse virtalähdettä toimiakseen: ne voivat olla lepotilassa ja "herätä" vasta, kun lukija on lähellä ja lähettää signaalin niiden kyselyä varten. RFID-tunniste voi sitten hyödyntää lähetyksen radioenergiaa virransyöttöön ja lähettää vastauksen takaisin. Yleisimpiä RFID:n käyttöesimerkkejä ovat metrokortit, lemmikkieläinten tunnistus katoamistapausten varalta sekä varaston seuranta kaupoissa. Terveydenhuollossa RFID:n sovellukset ovat lukuisia ja erittäin hyödyllisiä kaikille potilaille – innokkaille itsensä seuraajille, tavallisille potilaille sekä kroonisista sairauksista kärsiville. Koska ne ovat niin pieniä, RFID-sirut voidaan kantaa mukana kaikkialla ilman, että niitä tarvitsee ajatella – ne voidaan upottaa yksinkertaisiin kortteihin tai jopa istuttaa ihon alle. Niihin voidaan tallentaa kaikenlaista dataa: potilaskohtaisia tietoja, kuten allergiat, sydämentahdistimen käyttö tai jopa koko sähköinen potilastietue, voidaan tehdä helposti saataville kenelle tahansa oikean lukijan omaavalle lääkärille, perhelääkäreistä ensiapuhenkilöstöön. Koska ne voivat kommunikoida muiden laitteiden kanssa, niitä voidaan myös päivittää säännöllisesti potilaan uusimmilla terveystiedoilla. Sairaalassa niitä voidaan käyttää myös potilaiden sijainnin seuraamiseen rakennuksen sisällä. RFID:llä on kuitenkin myös haittapuolensa ja se voi vaikuttaa haitallisesti potilaiden hoitoon. Alankomaalaistutkijat osoittivat esimerkiksi, että liiallinen RFID-teknologian käyttö sairaaloissa voi häiritä tiettyjä laitteita ja tuottaa vääriä lukemia tai yleisesti vaikeuttaa tutkimuksia. Toinen RFID:n herättämä keskeinen huoli on yksityisyys. RFID-sirujen tärkeimmät edut – niiden pieni koko ja huomaamattomuus – tarkoittavat myös sitä, että niitä on usein mahdotonta sammuttaa tai ainakin on helppo unohtaa tehdä niin. Seurauksena on, että mahdollisesti hyvin henkilökohtaisia ja arkaluonteisia tietoja saatetaan tehdä saataville kenelle tahansa oikeanlaisen lukijan omaavalle henkilölle, eikä sirun omistaja välttämättä edes huomaa kolmansien osapuolten keränneen hänen tietojaan ilman suostumustaan. Terveydenhuollossa erityisesti potilaiden seuraaminen saattaa kiinnostaa esimerkiksi vakuutusyhtiöitä. Yksityisyydensuojaa koskevat huolet saivat American Medical Associationin julkaisemaan eettisen ohjeiston vuonna 2007 RFID:n oikeaoppista käyttöä koskevine ohjeineen. Useimmissa maissa RFID ei kuitenkaan ole erillisen sääntelyn kohteena, vaan se noudattaa yleisiä sähköisiä tietueita koskevia sääntöjä, jotka eivät välttämättä sovi tämän teknologian kannettavaan ja kaikkialle leviävään luonteeseen. RFID-sirut voivat kuitenkin tarjota merkittäviä etuja terveydenhuollolle. Hyvin spesifisten ja kriittisten tietojen tallentaminen niihin (kuten terveystiedot, jotka ensiapuhenkilöstön on tiedettävä) tai niiden käyttö rajatuksi ajaksi, esimerkiksi sairaalajakson aikana, rajoittaisi huomattavasti yksityisyysriskiä. Julkisella sääntelyllä on varmasti myös rooli sen määrittelyssä, kenellä tulisi olla oikeus henkilökohtaisiin tietoihin ja millä edellytyksillä. Ovatko mielestäsi RFID-sirujen hyödyt yksityisyyden vaarojen arvoisia? Millaisia tietoja olisit valmis kantamaan mukanasi koko ajan tallennettuna tällaiselle sirulle?
