Olemme seuranneet viime kuukausina naista ja hänen uskomatonta hankettaan: soutaa Tahitilta Moorealle vain kahden airon, muutaman sponsorin tuen ja anteliaiden tukijoiden joukkorahoituksen turvin.
Pariisin pohjoispuolelta kotoisin oleva 21-vuotias Alexandra Caldas on sairastanut syntymästään asti kystistä fibroosia, ja hänelle tehtiin molempien keuhkojen siirto vain neljä vuotta sitten. Hän päätti toteuttaa unelmansa matkustaa Tahitille ja soutaa sieltä 10,5 mailia Moorealle – samalla kun hän sovitti opiskelun ja harjoittelun yhteen Pariisissa. Nyt saavutuksestaan kiitettynä ja energiaa täynnä hän kertoo matkastaan. Yksi luku on päättynyt, mutta uusia seikkailuja on epäilemättä tulossa.
Voitko kertoa, miten ylitys Tahitilta Moorealle alkoi?
Tätä päivää odotettiin kovasti: kahdeksan kuukauden valmistautuminen huipentui 5. elokuuta 2017. En odottanut, että ympärilläni olisi niin paljon ihmisiä. Paikalla oli noin sata soutajaa, kaikilla yllään vaaleanpunaiset lycra-asut, joissa luki ”Soutamassa Alexandran kanssa”. Mukana oli myös useita saattoveneitä. Kun saavuin aamulla soutukerholle hakemaan venettä ja liittymään kulkueeseen, en vielä ymmärtänyt, mitä seuraavien tuntien aikana tapahtuisi.
Miten jaksoit fyysisen rasituksen? Epäilitkö missään vaiheessa onnistumistasi?
Matkan vaikeina hetkinä katsoin kaikkia rinnallani olleita ihmisiä, myös vanhempiani, jotka olivat yhdessä saattoveneistä. Moorean saari oli selkäni takana, ja edessäni näkyivät kaikkien näiden ihmisten hymyt. Kuvittele noin 90 soutajaa veneesi edessä. Kuului huutoja ja laulua… Se oli uskomatonta. Se auttoi minua jatkamaan loppuun asti. Meri ei kuitenkaan päästänyt minua helpolla. Aallot olivat noin kuuden jalan korkuisia. Epäilin onnistumistani kerran, kun tulin merisairaaksi. Silloin ajattelin kaikkia, jotka auttavat minua elämässäni joka päivä: elinluovuttajaani, läheisiäni, muita elinsiirron saaneita, kystistä fibroosia sairastavia ja hoitotiimejäni… Ennen kaikkea ajattelin kuitenkin soutajia, jotka olivat kaikki tulleet paikalle samasta syystä: puhumaan elinluovutuksesta.
Monet tulivat tukemaan sinua. Voitko kertoa, millainen tunnelma oli maalla ja vesillä?
Tunnelma oli kuin juhlissa: kaikki olivat iloisia saadessaan olla mukana. Oli hymyjä ja naurua, mutta ennen kaikkea paljon toivoa. Ylityksestä tekivät erityisen myös muutamat osallistujat: polynesialainen kystistä fibroosia sairastava poika Terry Haymes sekä muutamat perinteisellä Va’a-kanootilla soutaneet munuais- tai maksansiirtopotilaat.
Mitä ajattelit, kun saavutit tavoitteesi?
Muutama vuosi sitten, ennen elinsiirtoa, minulle sanottiin, etten koskaan voisi mennä Tahitille. Miksi? Se on hyvin kaukana, lääketieteellisiä riskejä on liikaa, ja ennen kaikkea keuhkojeni toimintakyky heikkeni päivä päivältä. Hengittäminen kävi yhä vaikeammaksi. Kun saavutin tavoitteeni, osoitin, että mahdoton on mahdollista. Tulin Polynesiaan ja soudin vieläpä 10,5 mailia meren yli pelkillä airoilla!
Mikä on paras muistosi?
Paras muistoni on se, kun saavuimme Moorean salmeen. Tunsin valtavan voimakkaita tunteita soutajien ja mukana kulkeneiden ihmisten puolesta, mutta erityisesti valmentajani ja miehistötoverini Matthieun sekä tietenkin itseni puolesta. Olimme juuri saapuneet Moorean laguuniin. Kaikki soutajat ympäröivät meidät, ja huusin riemusta uusien keuhkojeni täydeltä. Minä tein sen! En tiedä, miten kuvailisin tuota uskomatonta hetkeä.
Minkä viestin toivot välittäneesi, kun katsot nyt taaksepäin?
Toivon osoittaneeni, että elinsiirto voi onnistua! Olen näyttänyt, että mahdottomastakin voi tulla mahdollista, ja antanut toivoa kystistä fibroosia sairastaville nuorille sekä elinsiirtoa odottaville. Ymmärsin sen saamieni lukuisten viestien perusteella: niitä tuli potilailta, vanhemmilta ja monilta muilta.
Oletko jo miettinyt muita suunnitelmia?
Minulla on muitakin suunnitelmia… Jos haluat kuulla lisää, seuraa Facebook-sivuani Rame avec Alexandra – tämä oli vasta alkua! Haastattelun jälkeen Alexandra on osallistunut Virades de l’Espoir -tapahtumiin, joiden tarkoitus on antaa toivoa potilaille ja tukea kystisen fibroosin lääketieteellistä tutkimusta. Ja ikään kuin todistaakseen, että yksi ylitys johtaa toiseen, hän souti Pariisista Hauts-de-Seineen, jälleen pelkän airon avulla. Hattua nostetaan sinulle, Alexandra!