Vuonna 2015 koomikko, käsikirjoittaja, tuottaja, jonglööri ja yrittäjä Michael Goudeau lähti esiintyjäkollegoidensa Penn Jilletten ja Matt Donnellyn kanssa laihdutusmatkalle. Kolme ystävystä pudotti yhteensä noin 109 kiloa. Lue, miten Goudeau muutti suhdettaan ruokaan ja seurasi edistymistään sekä mitä neuvoja hän antaa muille samaa yrittäville.
56-vuotiasta Michael Goudeaun on vaikea lokeroida yhteen muottiin. Wikipediassa hänet esitellään jonglöörinä ja entisenä sirkusklovnina, joka on valmistunut Ringling Brothers and Barnum & Bailey Clown Collegesta. Hänen verkkosivustonsa mikegoudeau.com kertoo hänen maineestaan Las Vegasin koomikkona, joka on jakanut lavan monenlaisten esiintyjien kanssa Smothers Brothersista Lyle Lovettiin. Hän on myös julkaissut kirjan Extreme Pancakes ja perustanut BBQ Zoon, joka myy hänen suunnittelemiaan grillinsuojuksia. Hän on vaimonsa Theresan puoliso sekä 16-vuotiaan Josephin ja 14-vuotiaan Emilyn isä. Pariskunta opettaa lapsiaan kotona, jotta nämä voivat matkustaa mukana Goudeaun kiertue-esityksiin esimerkiksi Belgiaan, Englantiin ja Kuala Lumpuriin. Suurimman osan elämästään Goudeau ajatteli, että hänellä oli ”hyvä suhde ruokaan”, ja piti itseään melko terveellistä ruokaa laittavana kokkina. ”Jotenkin sivuutin sen yksityiskohdan, että kaikki perheessäni olivat reilusti ylipainoisia.” Kun hänen ystävänsä ja esiintyjäkollegansa, maailmankuulu Penn & Teller -duon illusionisti Penn Jillette, sai terveyteensä liittyvän vakavan varoituksen ja päätti muuttaa suhtautumistaan ruokaan, Goudeau lähti mukaan. He noudattivat tutkijan ja TED-puhujan Ray Cronisen laatimaa suunnitelmaa. Koomikot kutsuvat Rayta tuttavallisesti ”Hulluksi Rayksi”, samoin kuin heidän kanssaan Penn’s Sunday School -ohjelmaa juontava ja itsekin laihtunut Matt Donnelly. Tässä on tarina siitä, miten Goudeau siirtyi vastahakoisuudesta ja suoranaisesta epäilystä kokonaan uudenlaiseen suhteeseen ruoan ja painon seurannan kanssa. Muutos auttoi paitsi häntä itseään myös hänen perhettään laihtumaan ja omaksumaan terveyttä tukevat elämäntavat.
Withings: Ensinnäkin, Michael, kiitos paljon, että ehdit jutella kanssamme. Miten tutustuit Penn Jiletteen?
Goudeau: Vuonna 1979 esiinnyin jonglöörinä San Franciscon kaduilla. Penn oli mukana Asparagus Valley Cultural Society -nimisessä esityksessä, johon ostin lipun. Jonglööri- ja taikuripiirit ovat melko pienet, joten menin esityksen jälkeen Pennin luo ja esittäydyin paikallisena jonglöörinä. Hän huusi Tellerille: ”Tämä kaveri väittää olevansa jonglööri. En usko häntä. Hän ei ole pukeutunut hipiksi.” Seuraavien 20 vuoden aikana kävin katsomassa heidän esitystään parin vuoden välein, ja juttelimme aina vähän sen jälkeen. Vuonna 1983 sain ison pestin Las Vegasista. Sittemmin Penn ja Teller alkoivat esiintyä Vegasissa muutaman viikon vuodessa. Aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä ja ystävystyimme. Vuonna 1998 Penn ja Teller saivat televisio-ohjelman nimeltä Penn & Teller’s Sin City Spectacular. He kutsuivat kaikki ystävänsä viikoksi ideoimaan ohjelmaa. Viikon lopussa minulla oli niin hauskaa, etten lähtenyt kotiin. He antoivat minun jäädä konsultiksi ja käsikirjoittajaksi.
Mikä yhteistyösi Pennin kanssa on ollut palkitsevinta?
Penn ja Teller aloittivat Showtimella televisio-ohjelman nimeltä Penn & Teller: Bullshit! Minut palkattiin sen käsikirjoittajaksi. Ohjelma on minulle tärkeä. Kirjoitan komediaa, mutta taistelen samalla hölynpölyä vastaan. Tehtävämme oli kertoa, mitä tiede todella sanoo ja millaisia tarinoita on esimerkiksi niiden ihmisten väitteiden takana, jotka sanovat puhuvansa kuolleille, tai rokotevastaisuuden taustalla.
Oletko enemmän jonglööri vai käsikirjoittaja?
Olen aina pitänyt jongleerausta tekosyynä nousta lavalle ja olla hauska. Pidän jongleerauksesta, mutta rakastan komediaa. Käsikirjoittaminen on minulle tärkeämpää.
Harkitsitko koskaan muuta uraa kuin jongleerausta ja esiintymistä?
Suunnitelmani on koko ajan ollut ryhtyä metsänvartijaksi. Toivon, että jonain päivänä saavutan sen tavoitteen. Etsisikö joku metsänvartijaa, joka osaa esittää aika hauskan jonglöörinäytöksen ja on kiinnostunut luonnosta? Voisin järjestää todella hyvän esityksen nuotion äärellä.
Näen, että olet syntynyt Louisianassa. Pidätkö itseäsi etelävaltiolaisena, vai oliko syntymäpaikkasi vain sattumaa?
Rakastan Louisianaa. Minussa on mielestäni yhä ripaus cajunia. Rakastan ruokaa ja soita. Rakastan kalastamista ja käärmeiden pyydystämistä. Vanhempani halusivat olla hippejä. He muuttivat Kaliforniaan vuonna 1968 päästäkseen lähelle Haight-Ashburya. Jos he eivät olisi muuttaneet, olisin ehkä nykyään menestynyt metsänvartija.
Kiireisestä ja menestyksekkäästä Las Vegasin esityksestäsi huolimatta päätit muuttaa suhdettasi ruokaan ja syömiseen perusteellisesti. Voitko kertoa siitä?
Lokakuussa 2014 Penn joutui sairaalaan, koska hänen verenpaineensa oli karannut hallinnasta. Muutama päivä kotiutumisen jälkeen olimme ajamassa nojattavilla kolmipyörillämme… Niin, sanoin juuri ”nojattavilla kolmipyörillä”, jos et vielä tajunnut, millaisten kummajaisten kanssa olet tekemisissä… Penn mainitsi, että yhteinen ystävämme Ray Cronise oli kaupungissa ja kehitteli ruokavalioon liittyvää juttua, mutta se kuulosti hullulta. Lääkärit olivat kehottaneet Penniä harkitsemaan mahalaukun kavennusleikkausta. Pennin korvissa se kuulosti samalta kuin: ”Tee mitä tahansa hemmetin hullua, koska kuolet kuitenkin.” Puhuimme Rayn suunnitelmasta ja päätimme kokeilla sitä. Ray toisteli huolestuttavasti: ”Muutamme suhteenne ruokaan.” Suhtauduin siihen epäillen. En vain epäillen, vaan vastahakoisesti. Minulla ja ruoalla oli loistava suhde. Minä rakastan ruokaa. Ruoka rakastaa minua. Olen hyvä kokki ja pidin valmistamaani ruokaa melko terveellisenä. Aloitin silti Hullun Rayn suunnitelman. Laitoin edelleen ruokaa perheelleni, mutta muutin sitä, mitä itse söin. En pyytänyt heitä mukaan enkä painostanut ketään. Muutamassa viikossa he huomasivat, että painoni putosi nopeasti. Sitten painoin vähemmän kuin vaimoni. Hän lähti mukaan, muutti ruokavaliotaan ja alkoi myös laihtua nopeasti. Kun söimme kahdestaan samoja ruokia, oli helppo alkaa vaihtaa vähitellen koko perheen aterioita niihin ruokiin, joita minä nyt söin. En tehnyt sitä yhdessä yössä, vaan muutin muutaman aterian viikossa. Emme ole vielä hoikkia, mutta lapseni ovat laihtuneet huomattavasti ilman suurta ponnistelua.
Onko sinulla ja vaimollasi samanlaiset tavoitteet kunnon, ruokailun ja liikunnan suhteen? Onko tämä henkilökohtainen vai yhteinen matka?
Uskon, että lähes kaikilla ihmisillä on samanlaiset tavoitteet. Haluamme kaikki olla terveitä ja voida hyvin. Meillä on erilaisia käsityksiä siitä, miten siihen päästään. Vaimollani ja minulla on nyt yhteinen suunnitelma, jonka mukaan etenemme. Syömme edelleen joskus pizzaa, mutta se houkuttelee meitä yhä vähemmän. En olisi ikinä uskonut niin käyvän. Olemme tehneet tätä vasta vuoden, joten tapamme kehittyvät edelleen. Makumme muuttuu tavoilla, joita emme osanneet odottaa.
Wikipedia-artikkelissasi mainitaan, että lapsesi on adoptoitu. Haluaisitko kertoa jotain siitä, millaista on olla isä adoption kautta?
Adoptio on ollut upea osa elämääni. Vaimollani ja minulla oli terveysongelmia, joiden vuoksi emme voineet saada lapsia. Adoptiomme ovat avoimia, eli lapsemme tuntevat biologiset perheensä. Se tuntui aluksi todella pelottavalta, mutta on osoittautunut suurenmoiseksi lahjaksi. Lapsemme tuntevat sisaruksensa ja oman terveystaustansa. Vaimoni ja minä olemme saaneet ystäviä, jotka ovat antaneet meille parhaan kuviteltavissa olevan lahjan. Adoptioprosessi tunkeutuu aika syvälle elämään. Siinä käydään läpi kuin verotarkastus, terveystarkastus ja psykologinen arviointi, ja sitten tavataan nainen, joka harkitsee valitsevansa juuri sinut pian syntyvän lapsensa kasvattajaksi. Se on intensiivistä. Kokemukseni on vain yksittäinen tarina, ei tiedettä, mutta uskon painon suhteen kasvatuksen vaikuttavan enemmän kuin perimän. Perheeni jäsenillä on erilainen geneettinen tausta. Minä ruokin heidät. He olivat melko ylipainoisia.
Vaikutat melko pohdiskelevalta ihmiseltä. Onko älyllä merkitystä siinä, että päättää ottaa oman terveytensä omiin käsiinsä?
Terveenä pysyminen ei tunnu liittyvän älyllisiin kykyihin. Se tuntuu olevan aivan eri puoli aivoista. Älykkyys ei motivoinut minua laihtumaan, mutta kuuntelin kyllä fiksujen ihmisten neuvoja. Ray on fiksu. Hän ja monet muut selvittävät ruokavalion tieteellistä perustaa, ja se vaatii älyä. He käyvät todella läpi valtavaa, sekavaa dieettiväitteiden kasaa, jota maailmalla nyt on. Se maailma on sotkuinen. Ruokavaliota koskevat käsitykset muistuttavat melkein uskonnollisia vakaumuksia. Jos uskaltaa sanoa: ”Tutkimukseni viittaa siihen, ettei pelkkien nallekarkkien syöminen ole toimiva ruokavalio”, joku huutaa heti, että olet kerettiläinen ja ansaitset kuoleman. Nallekarkkien neuvottelukunta kyseenalaistaa pätevyytesi ja järjestää sinulle potkut. Matokarkkien neuvottelukunta taas sanoo: ”Emme ole samanlaisia kuin nallekarkit. Tutkimustemme mukaan pelkillä matokarkeilla voi oppia lentämään.” Ray ja muut tutkivat ruokavalioihin liittyviä aivan perustavanlaatuisia oletuksia ja yrittävät luoda aidosti tieteeseen perustuvan ruokavalion.
Ovatko esiintyjät yleensä hyväkuntoisia ja terveitä? Miksi tai miksi eivät?
Esiintyjät ovat mielestäni ryhmänä yleensä hoikkia. En silti usko, että he ovat erityisen terveitä. Useimmat meistä ajattelevat ulkonäön vaikuttavan työhömme, mutta hoikalta näyttäminen ja terveenä oleminen ovat kaksi eri asiaa. Monet tanssijat syövät pelkkiä ranskalaisia perunoita.
Esityksesi käy varmasti kehon päälle. Mitä teet pitääksesi huolta terveydestäsi, jos teet jotakin?
Ajan esityksessäni lähes kaksimetrisellä yksipyöräisellä. Molemmat lonkkani on vaihdettu. Jongleeraan keilapallolla, moottorisahalla ja palavalla soihdulla, minkä vuoksi kyynärpäideni jännetulehdukset ovat olleet pitkäaikainen riesa. Kun esiinnyn säännöllisesti, minun ei oikeastaan tarvitse harjoitella jongleerausta erikseen, sillä esitykset pitävät taitoni yllä. Kun esityksiä on vähemmän, jongleeraan muutaman minuutin päivässä.
Käytätkö laitteita apuna painon pudottamisessa ja pitämisessä kurissa? Jos käytät, niin mitä?
Ennen kuin Ray Cronise päästi minut ja Pennin aloittamaan suunnitelmansa, hän vaati meitä ostamaan Withings-vaaoat. En ymmärtänyt miksi. Se tuntui kaikkein vähäpätöisimmältä yksityiskohdalta. Olin täysin väärässä. Ray halusi seurata edistymistämme ja tiesi, että Withings-vaa’at tarjoavat muutakin kuin mahdollisuuden tarkistaa painomme. Vaaka on todellinen motivaation lähde. Pidän vaa’asta ja sovelluksen kävelynseurannasta. Minun tarvitsee vain ottaa puhelin esiin huomatakseni, että minun on kierrettävä naapurustossa vielä muutama kierros saavuttaakseni päivän liikuntatavoitteeni. Laihtuessani RAKASTIN käyrätoimintoa. On mahtavaa nähdä viivan laskevan kuvaajassa. Kun ystäväni päättävät noudattaa Rayn neuvoja, pyydän heitä myös lisäämään minut niiden ihmisten listalle, joille vaaka lähettää päivityksiä. On hienoa nähdä heidän onnistuvan ja lähettää heille kannustava sähköposti.
Oletko kokeillut ruokavalioita, kuntoilulaitteita tai rutiineja, jotka eivät toimineet sinulle?
Olen kokeillut muutamaa dieettiä, ja kaikki tuntuvat toimivan hetken aikaa. Tulokset eivät kuitenkaan pysyneet. Olen kokeillut myös liikuntaa, mutta tosiasia taitaa olla, ettei syömisiään voi juosta karkuun. Kehomme käyttää energiaa hyvin tehokkaasti, eikä kuluta sitä kovin paljon edes kovassa rasituksessa. Yhtenä vuonna päätin polkea kuntopyörää yhtä kauan kuin Tour de Francen ajajat pyöräilivät. Poljin joka päivä yhtä pitkään kuin kunkin etapin voittaja. Siinä kertyi monta tuntia. En yrittänyt polkea nopeasti tai kovaa, vain yhtä pitkään. En muuttanut ruokavaliotani, mutta 21 päivän jälkeen olin laihtunut noin puoli kiloa jokaista yhdeksää pyöräilytuntia kohti.
Olet selvästi monilahjakkuus. Pidän kovasti ”Extreme Pancakesista”. Katselin myös grillinsuojuksiasi. Jos olisit niin rikas, ettei sinun tarvitsisi huolehtia rahasta, miten viettäisit aikasi?
Ammattijonglöörinä minulla on paljon vapaa-aikaa. Se on mahtava lahja. Voin viettää paljon aikaa perheeni kanssa ja tehdä hauskoja asioita. Siitä päästäänkin pannukakkuihin. Kirjoitin pannukakuista ”sen kirjan”. Se ei ole reseptikirja, vaan opas kuvien tekemiseen pannukakuilla. Barnes & Noble julkaisi sen, ja painos on loppuunmyyty. En usko, että sitä painetaan lisää. Parasta on, että minusta tuntuu kuin olisin käynnistänyt pannukakkutaiteen buumin. En ole hyvä piirtämään, mutta ihmiset näkivät pannukakkuni ja menetelmän, jolla tein ne. Oikeat taiteilijat tarttuivat ideaan ja veivät sen aivan uudelle tasolle. Nykyään on olemassa jopa sähköinen pannukakkutulostin, joka perustuu alkuperäiseen ideaani piirtää pannukakkuja ketsuppipullolla. Joitakin pannukakkujani voi nähdä osoitteessa thepancakeproject.com. Valmistan ja myyn myös hassuja grillinsuojuksia. On vaikea selittää, miksi teen niitä. Ajattelin, että idea olisi loistava ja rikastuisin satumaisesti. Myyn niitä muutaman kuukaudessa. Olen ihan kuin Ralph Kramden. Jos minulla olisi varaa, ryhtyisin tutkimusmatkailijaksi. Rakastan matkustamista. Ostaisin purjekatamaraanin, ottaisin mukaan kasan GoPro-kameroita ja perustaisin YouTube-kanavan seikkailuistani: purjehtisin jonglöörinä ympäri maailmaa, tapaisin ihmisiä, näkisin villieläimiä ja esittäisin hassuja komediaesityksiä.
Haluaisitko jakaa jonkin reseptin?
Kokeilin tänään tehdä omen sosetta ilman kypsennystä. Laitoin monitoimikoneeseen noin 900 grammaa kuorittuja omenoita, joista olin poistanut siemenkodat, sekä banaanin ja teelusikallisen kanelia. Kokeilin kaikkia neljää lähikaupassani ollutta omenalajiketta nähdäkseni, mikä niistä sopisi parhaiten. Maistelussa selvisi, että jokaisella perheenjäsenelläni on oma suosikkiomenansa. Jokainen piti eniten eri lajikkeesta. Kokeile omalla suosikkiomenallasi.
Mitä neuvoja antaisit tavalliselle ihmiselle terveyden ja kunnon ylläpitämiseen? Mitkä ovat parhaat vinkkisi, olivatpa ne helppoja tai vähän vaikeampia?
Dieettiklubin tärkein sääntö on, ettei dieettiklubista puhuta. Jokainen on kuullut jostakin uskomattoman typerästä ruokavaliotutkimuksesta ja haluaa neuvoa sinua. ”Näin jossain, että atsteekit pysyivät hoikkina syömällä pelkkää kaakaota ja kermavaahtoa.” Kaikki luulevat tietävänsä, mitä sinun pitäisi syödä. Kaikki sanovat, että toimit typerästi ja että sinun pitäisi tehdä niin kuin he. Parhaiten vältät tämän, kun et kerro tekeväsi mitään erityistä. Jos joku kysyy: ”Oletko laihtunut?”, vastaat: ”Minulla taitaa olla vähän mustaa surmaa tai jotain.” Me [Penn, Matt ja minä] laihduimme yhtä nopeasti kuin ”The Biggest Loser” -ohjelman osallistujat. Eikä siihen liittynyt huutamista, itkemistä, hikoilua tai loukkaantumisia. Paino putoaa nyt tehtävillä valinnoilla. Et voi syödä jotakin nyt ja päättää jättää jotakin muuta syömättä myöhemmin. Jätä se väliin nyt, tai sitä ei tapahdu koskaan.***Haluatko tietää lisää? Seuraa Michael Goudeaun Twitter-tiliä @damnedjuggler